Keuhkosyövän ennuste on Suomessa huonompi kuin muissa Pohjoismaissa, kun useissa muissa syövissä suomalaisten ennuste on Pohjoismaiden paras. Viiden vuoden kuluttua diagnoosista on Suomessa elossa noin 13 prosenttia keuhkosyöpään sairastuneista, kun esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa elossa on noin 19 prosenttia.

Tanskassa ennuste oli aiemmin Pohjoismaiden huonoin, mutta pitkäjänteisellä koko hoitoketjun kehittämisellä tilanne on saatu muuttumaan. Myös Ruotsissa ja Norjassa ennuste on parantunut.

– Syitä Suomen huonoihin hoitotuloksiin voimme vain arvailla. Parannettavaa on varmaankin hoitoketjun joka kohdassa aina hoitoon hakeutumisesta diagnoosin tekemiseen ja hoitojen aikataulutukseen. Olisi tärkeää selvittää keuhkosyövän hoitokäytännöt ja hoitoprosessit, jotta voimme tehdä niihin parannuksia, sanoo työelämäprofessori ja keuhkosairauksien erikoislääkäri, Filha ry:n pääsihteeri Tuula Vasankari.

Hoidon kehittämisessä auttaisi laaturekisteri, johon kirjattaisiin kaikki keuhkosyöpäpotilaille annettu hoito eri hoitoyksiköissä. Tällä hetkellä tieto on hajallaan, eikä suoria rekisteritietoja hoidoista ja diagnostiikasta ole saatavilla.

Tupakoimattomien keuhkosyöpä yhä yleisempi

Keuhkosyöpä on Suomessa kolmanneksi yleisin syöpä, mutta siitä johtuva kuolleisuus suurin sekä miehillä että naisilla. Vuonna 2017 keuhkosyöpään sairastui yli 2700 ihmistä.

Vaikka tupakointi onkin yleisin keuhkosyövän syy, on 10-20 prosenttia sairastuneista tupakoimattomia. Tupakoimattomien keuhkosyöpä on yleistynyt viime vuosina.

– Erityisesti tupakoimattomien naisten keuhkosyöpätapaukset ovat lisääntyneet. Valitettavasti emme kuitenkaan tiedä tarkkoja määriä, koska Syöpärekisterissä ei ole tietoa potilaiden tupakoinnista, sanoo Vasankari.

– Terveydenhuollossa pitäisi keuhkosyövän mahdollisuus aina ottaa huomioon, jos potilaalla on pitkittynyttä limaista yskää – riippumatta siitä, tupakoiko hän vai ei.

Keuhkosyövän oireet tulevat salakavalasti ja pikkuhiljaa. Keuhkokudos ei tunne kipua, ja ihminen sopeutuu keuhkojen vähitellen heikkenevään kapasiteettiin. Oireet tulevat harmillisen myöhään ja ovat usein samankaltaisia kuin muissa keuhkosairauksissa.

– Keuhkoröntgenkuva on hyvä ja halpa tutkimus, jota pitäisi käyttää herkällä kynnyksellä. Sen säderasitus on pieni ja vastaa noin viikon taustasäteilyä, huomauttaa Vasankari.

Miksi diagnoosi viivästyy?

Suomen Syöpäpotilaat ry:n teettämän kyselyn mukaan yli puolella keuhkosyöpäpotilaista oireita on ensin hoidettu muina sairauksina, kuten astmana, keuhkoputkentulehduksena tai keuhkokuumeena, jopa mielenterveyden häiriönä. Potilaat ovat saattaneet käydä perusterveydenhuollossa kymmeniä kertoja ennen keuhkosyöpädiagnoosiaan.

– Keuhkosyöpä olisi parannettavissa, jos se hoidetaan ajoissa. Onnistuneen leikkauksen jälkeen eloonjäämisprosentit vastaavat muita syöpiä. Ongelma on, jos tauti on päässyt leviämään, sanoo kliinisen onkologian professori, syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäri Antti Jekunen.

– Sen sijaan, että annetaan 99-prosenttisesti oikeaa hoitoa, pitäisi aina poissulkea se prosentin mahdollisuus, että kyseessä onkin jotain vakavampaa. Miksi ihmeessä ei siis oteta keuhkoröntgenkuvaa aina, kun on keuhko-ongelmia? ihmettelee Jekunen.

Sekä Jekunen että Vasankari kannattavat seulontojen aloittamista. Pieniannoksisella tietokonetomografiaseulonnalla pystyttäisiin löytämään varhaisvaiheen keuhkosyöpiä.

– Tutkimuksista on saatu vahvaa näyttöä, että runsaasti tupakoivien viipalekuvauksilla pystytään selkeästi parantamaan eloonjäämistä, sanoo Jekunen.

Keuhkosyövän hoitotulosten parantamiseksi tarvitaan monenlaisia ja monentasoisia toimenpiteitä aina väestön valistamisesta alkaen. Yhtenä ratkaisuna voisi olla kansallisen keuhkosyöpäohjelman käynnistäminen aiemmin toteutettujen astma-, keuhkoahtaumatauti- ja allergiaohjelmien tapaan.

– Keuhkosyöpäohjelma olisi ehdottomasti tarpeen. Nyt olisi oikea aika useiden organisaatioiden yhteistyölle keuhkosyövän hoidon parantamiseksi! sanovat Vasankari ja Jekunen.

Keuhkosyövän Käypä hoito -suositus